Väistämättömän romahduksen elementeistä

”Katsotaan, millä tavalla erilaiset ongelmat ovat konvergoitumassa. Ensimmäisenä ongelmana meillä on halvan energian loppuminen, joka johtuu energiahuipusta. Öljyn hinta nelinkertaistui 2000-luvun alussa ja sen hinta tulee vaan nousemaan ja se vaikuttaa aivan kaikkiin hintoihin, koska kuljetukset, maatalous, teollisuus – aivan kaikki lepää öljyn päällä.

Öljyhuippu oli noin vuonna 2005. Toinen varteenotettava energianlähde on kivihiili, jonka huippu osunee noin vuoteen 2034. Näiden energianlähteiden kulutus on niin valtavaa ja niiden rooli niin merkittävä, ettei ole mitään tapaa mistään tempaista korvaavia energianlähteitä, jotka olisivat riittäviä tai niin kustannustehokkaita, että ne mahdollistaisivat kasvun lähivuosikymmeninä. Kasvunhan on nimenomaan levännyt halvan öljyn varassa.

Tietenkin tilanne on vakavampi, koska ilmastokriisi on syvenemässä, meret tekee ihan oikeasti kuolemaa, kun ne happanevat hiilidioksidin takia – kun jo yli 90% suurista kaloista on syöty – ja kun merten pohjat on pilattu troolaamalla. Ilmastokriisi tulee johtamaan paitsi yhä pahempiin tulviin ja sään ääri-ilmiöihin, myös vakaviin kuivuuksiin.

Sanomattakin on selvää, että ympäristökysymyksellä on eksistentiaalisen kysymyksen lisäksi taloudellinen merkitys. Lähivuosikymmeninä ympäristön romahduskehitys tulee välttämättä vaikeuttamaan taloudellista kasvua itsessään. Talouskasvu on siis suurissa vaikeuksissa myös tästä syystä.

Jotkut jaksavat silti vielä uskoa tekonologiaan ja ihmisen suureen kekseliäisyyteen, mutta tältäkin osin meillä on vain huonoja uutisia. Ensinnäkin tieteellisesti hyväksytyt mallit osoittava, että teknologiset ratkaisut, jotka säästävät rahaa ja energiaa tosiasiallisesti lisäävät kokonaiskulutusta ja -kuormitusta, koska yli jäävät varat käytetään lisäkulutukseen.

Yht’lailla – ellei vieläkin ikävämmin – tiedekään ei pääse apuun. On ollu jo jonkin aikaa trendi, että tuotekehityskustannukset nousevat. Syy tähän on se, että halvat ja helpot teknologiset ja tieteelliset innovaatiot on pitkälti jo tehty. Se mihin ennen tarvittiin vain yksi tiedemies, nykyään tarvitaan kallis laboratorio ja kokonainen tiimi näitä tiedenaisia.

Tästä kaikesta huolimatta epäilemättä kapitalistit ja muut aivopestyt zombiet jatkavat kapitalismiin uskomista, vaikka sen pohja romahtaa välttämättä sitä kautta, että kasvuton kapitalismi on paradoksi, koska ilman kasvua ei ole mitään järkeä investoida mihinkään.

Tosiasiallisesti todellinen kasvu loppui jo ehkä 30-40 vuotta sitten ja kasvua on ylläpidetty teennäisesti finanssimarkkinoiden avulla. Tämäkään ei enää onnistu, kun kaikki ovat niin korviaan myöten veloissa yksityishenkilöistä pankkeihin ja valtioihin asti, ettei velaksikaan voidaan enää elää.

Todellisuuden ja talouskasvun – ja sitä kautta kapitalismin – totuuden hetket ovat enää muutaman kulman takana. Jatkuva kasvu ja resurssien käytön jatkuva lisääminen sen välttämättömänä edellytyksenä tulee törmäämään rajallisten resurssien planeetalla fyysiseen todellisuuteen, joka asettaa tälle kasvunarkomanialle lopullisen rajan.

Sikäli kuin ympäristön romahdus ei tule tappamaan meistä merkittävää osaa tai peräti aivan kaikkia, meille jää edelleen kysymykseksi, että miten siitä eteenpäin, kun nykyinen systeemi välttämättä ajautuu lopulliseen kriisipisteeseensä.

Pohdittavaksi voidaan toki vielä jättää sekin, että sikäli kun ylläolevat tosiasiat eivät johtaisi järjestelmän romahtamiseen, meillä on vielä perälautana Pikettyn todistama totuus siitä, että tällä hetkellä tuloerot eivät vain kasva vaan tuloerojen kasvu kiihtyy.

Pikettyhän osoitti sen, että sodanjälkeinen talouden kultakausi oli väliaikainen ja täysin poikkeuksellinen talousilmiö ja me olemme matkalla kohti 1800-luvun kapitalismia ja sen riistorakennetta, jossa rikkaus periytyy ja muut näkee nälkää.

On vaikeaa sanoa, mikä lopulta tulee olemaan ensimmäinen kriisi – tai miten ne tulevat nivoutumaan toisiinsa. Edessä on yhtäältä talousjärjestelmän romahtaminen tai sen jatkuessa yhteiskunnallinen romahdus eriarvoisuuden kautta. Toisaalta edessä on resurssipulat ja ympäristön tuhoutumisesta seuraavat erittäin vakavat ongelmat.

Tapahtui mitä tahansa, lähivuosikymmeninä rytisee. Niin moni asia on kriisiytymässä samanaikaisesti, ettei niitä kaikki voida mitenkään välttää. Kuten Tere Vaden kirjoitti, valtiovallat tulnevat vastaamaan tähän koventamalla otteita ja muuntautumalla jonkinlaisiksi fasimeiksi – kenties korporaatiofasismeiksi.

Aikaa ei enää ole paljoakaan jäljellä ja jokaisen meistä on pohdittava kohdallamme, miten me aiomme selvitä, miten me ajattelemme, että meidän lapsemme ja lastenlapsemme selviävät ja miten tulevassa maailmassa voidaan välttyä repressiiviseltä fasismilta – miten kamppailemalla me voimme saavuttaa näiden vakavien ongelmien keskellä jonkinlaisen vapauden, turvallisuuden, hyvinvoinnin ja tasa-arvon.

Siinä riittää meille jokaiselle pohdittavaa. Ehkäpä me voisimme Bakuninin 200-vuotis syntymäpäivänä katsoa neuvoa hänen ohjelmastaan.

bakunin-ohjelma-normal.jpg

Lähteitä:

Post Scriptum: (99.9999% ilmastotutkijoista on sitä mieltä että CO2 on todellinen ongelma – se riittää mulle – eikä mun päätä saa käännettyä tässä mitenkään)

PPS: ”Between 2002 and 2010, conservative billionaires secretly donated nearly $120 million (£77 million) to more than 100 organizations seeking to cast doubt on the science behind climate change.” <=
https://en.wikipedia.org/wiki/Climate_change_denial

PPPS: Artikkeli on alunperin julkaistu täällä (252 likes) 30.5.2014 Mihail Bakuninin 200-vuotissyntymäpäivänä. Julkaisin sen tänään täällä sen tähden, että Timo Isosaaren hyvä blogi kaipasi mielestäni hieman taustoittamista.

Susanna Kaukinen

http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/173786-vaistamattoman-romahduksen-elementeista

Perfecta Free WordPress Theme